Translation part 2

The second translation work was a text by alice Munro and it was called The bear came over the mountain. I found the text fairly easy and fun to translate, although it took a lot of time because the text was really descriptive and had some new words. But I found out that translating from english to finnish is as hard as from finnish to english.

Karhu tuli vuoren yli

Fiona asui vanhempiensa talossa kaupungissa, jossa hän ja Grant kävivät yliopistoa. Se oli suuri talo erkkeri-ikkunoilla, ja vaikutti Grantin mielestä ylelliseltä mutta sekavalta vinoine mattoineen sekä lasinjälkineen pöydässä. Fionan äiti oli islantilainen, voimakas nainen jolla oli hulmuava valkoinen tukka sekä kärkeviä äärivasemmistolaisia mielipiteitä. Isä oli merkittävä sydänlääkäri, joka oli arvostettu sairaalassa, mutta iloisen nöyristelevä kotona, missä hän saattoi kuunnella vaimonsa kummallisia palopuheita poissaolevasti hymyillen. Fionalla oli oma pieni auto sekä pino kashmir villapaitoja, mutta hän ei ollut sisarkunnassa, johon syynä oli luultavasti hänen äitinsä poliittinen aktiivisuus. Ei hän kuitenkaan välittänyt siitä. Fionalle sisarkunnat olivat vitsi, ja niin oli myös politiikka, tosin hän tykkäsi soittaa ”The four insurgent Generls” levysoittimella sekä joskus myös ”Internationalia” erittäin kovaa, jos kylässä oli vieras, jota hän tahtoi ärsyttää. Kihara hiuksinen hämärän näköinen ulkomaalainen oli kosiskellut häntä - Fiona sanoi että hän oli Visigoth – ja niinpä oli kaksi tai kolme melko kunnioitettavaa ja vaikeaa nuorta työharjoittelijaa. Fiona vitsaili heistä kaikista, ja niin teki myös Grant. Hän saattoi toistella pikkukaupungin sanontojaan. Grant luuli että Fiona ehkä vitsaili kun hän ehdotti tälle kylmänä ja kirkkaana päivänä Port Stanleyn rannalla. Hiekka pisteli heidän naamaansa ja aallot heittivät soraa heidän jalkoihinsa.

”Olisiko sinusta hauskaa?” Fiona huusi. ”Olisiko sinusta hauskaa jos me menisimme naimisiin.”

Grant katsoi häntä ja huusi kyllä. Hän ei koskaan halunnut olla erossa Fionasta, sillä hänellä oli kipinää elämässä.

Juuri ennen kuin he lähtivät kotoa Fiona huomasi jäljen keittiön lattiassa. Se oli tullut halvoista mustista kotikengistä, joita hän oli käyttänyt aiemmin päivällä. ”Luulin että ne olivat lopettaneet tuon tekemisen” hän sanoi tavallisen ärtyneellä sävyllä, rapsuttaen samalla harmaata läikkää, joka näytti siltä, kuin se olisi tehty rasvaisesta väriliidusta. Hän pani merkille, että hänen ei tarvitse tehdä sitä enää koskaan, sillä hän ei aikonut ottaa kenkiä mukaansa. ”Luulenpa että olen pukeissa koko ajan, tai ainakin puolipukeissa, sehän on vähän kuin hotelli” hän sanoi.

Hän huuhtoi rievun, jota oli käyttänyt ja ripusti sen koukkuun oven sisäpuolelle, lavuaarin yläpuolelle. Sitten hän puki ylleen kullanruskean karvakauluksisen laskettelutakkinsa valkoisen poolopaitansa päälle. Hän oli pitkä kapeahartiainen nainen, joka oli 70-vuotias, mutta silti suoraselkäinen ja hoikka, pitkine jalkoineen, siroine ranteineen ja nilkkoineen ja pienine melkein koomisilta näyttävinä korvineen. Hänen hiuksensa, jotka olivat kevyet kuin heinää olivat muuttuneet haalean vaaleista valkoisiksi ilman, että Grant olisi tarkasti huomannut milloin, ja silti hän piti niitä vapaina olkapäillään, niin kuin hänen äitinsä oli tehnyt.(Tämä oli ollut se syy, mikä oli varoittanut Grantin omaa äitiä, pikkukaupungin leskeä, joka työskenteli lääkärin vastaanotolla. Fionan äidin pitkät valkoiset hiukset kertoivat hänen asenteistaan ja poliittisesta suuntautumisestaan enemmän kuin talon kunto.) mutta muuten Fiona hienoine luineen ja pienine safiirisilmineen ei ollut lainkaan kuin hänen äitinsä. Hänellä oli hieman vino suu, jota hän korosti nyt punaisella huulipunalla –tämä oli yleensä viimeinen asia, minkä hän teki ennen kuin lähti kotoaan. Hän näytti juuri itseltään sinä päivänä- suora ja epäselvä, mitä hän oikeastaan olikin, suloinen ja ironinen.

Time used to translating: 2,5 hours
Time used in group: 1,5 hours